Ride The Lightning

Ride the Lightning, Metallican räjähtävä toinen studioalbumi, saapui vuonna 1984 ja määritti nopeasti bändin siirtymän raakasta thrashistä kohti monimutkaisempaa, sävellyspainotteista metallia. Flemming Rasmussenin tuottama nimikkokappale esittelee kaksi kietoutunutta kitaraviivaa, armottoman tempon ja eeppisen mittakaavan tunteen, joka auttoi viemään Metallican valtavirran tunnustuksen piiriin samalla kun säilytti sen raivokkaan reunan. Kappaleesta tuli olennainen osa bändin live-settiä ja esikuva aloitteleville soittajille, osoittaen miten melodia, nopeus ja tunnelma voivat törmätä vakuuttavalla tavalla. Sen kulttuurillinen vaikutus on yhä ohjenuora thrash-metallin hienostuneisuudelle, vaikuttaen lukemattomiin soittajiin ja bändeihin, jotka seurasivat Metallican jalanjälkiä.

Sanoituksissa kappale tarkastelee kuolevaisuutta ja tuomiota, korostaen kuoleman ja kohtalon dramaattista kuvitusta. Musiikillisesti kaksi kitaraa kutoutuvat yhteen — toinen ajaa rytmiä tremolo-pikityksellä ja kämmenvaimennuksella, toinen tarjoilee melodisia lead-viivoja — kun Cliff Burtonin raskas basson sävy tukee hyökkäystä. Tuloksena on kappale, joka tuntuu sekä irti päästä että huolellisesti rakennetetulta, määrittelevä hetki, joka yhdisti varhaisen thrashin raivon ja kunnianhimoisemman, sovituspainotteisen kirjoittamisen.